Vihreät (lapsi)perheet

Parisen vuotta sitten MTV3 -kanavalla esitetyssä Ekotähdet -sarjassa vierailtiin Johanna Rusanen-Kartanon kodissa katsomassa, miten lapsiperheessä voitaisiin tehdä enemmän vihreitä valintoja. Perheelle opastettiin kestovaippailua, vauvasoseiden tekoa, pesupähkinöiden käyttöä ja kompostointia.

Perheen kasvu kahden aikuisen taloudesta lapsella tai muutamalla vaikuttaa luonnollisesti kulutuksen lisääntymiseen. Lapset tarvitsevat joskus järjettömältä tuntuvan määrän tavaraa: vaunuja, rattaita, sittereitä, turvakaukaloita ja -istuimia, syöttötuoleja, pesuammeita, vaatteita, vaippoja, tuttipulloja, nokkamukeja ja leluja. Siksi minun mielestäni tärkein lapsiperheen vihreä valinta on kierrätys, vaikka myös Ekotähtien neuvoille on oma tilauksensa.

Meidän perheessä on taidettu hankkia pelkästään auton turvakaukalo ja -istuin uutena turvallisuussyistä. Kaikki muu on saatu tai ostettu käytettynä. Esimerkiksi yhdistelmävaunut ja matkarattaat on ostettu nettikirppikseltä ja terassivaunut saatu tuttavaperheeltä. Matkasänky tarttui matkaan lastentarvikekirppikseltä ja pinnasänky kannettiin kotiin lapsuudenkodistani - lapset pääsevät uinumaan samassa sängyssä kuin äitinsä aikoinaan.

Osa vaatteista on saatu uusina mutta itse en ole ostanut uusia vaatteita kuin kourallisen, nekin lähinnä kenkiä. Kaikkea ei ole onneksi edes tarvinnut hankkia omaksi, kun ystäväpiirissä lainataan tavaroita kunkin elämäntilanteen mukaan. Itse saimme lainaksi sitterin ja annoimme edelleen lainaksi kantorepun.

Ystäväpiiriä pidemmälle ulottuu netissä toimiva Netcycler -palvelu, jonka kautta voi lahjoittaa, ottaa vastaan tai vaihtaa tavaroita. Sinne voi listata itselleen tarpeettomat tavarat sekä toivoa sellaisia, joihin voisi omat tavaransa vaihtaa. Viime vuonna avattu palvelu, jossa raha ei vaihda käsiä vaan tavarat puhuvat puolestaan, on kierrätystä parhaimmillaan!

Ekologisesti ajatteleva lapsiperhe myös huoltaa, tuunaa ja huolehtii tavaroistaan niin, että ne voi edelleen lahjoittaa tai myydä kirpputorilla. Lasten saamisen myötä olen itse jälleen tutustunut yläasteaikaisiin käsityökirjoihin ja opetellut pitämään parsinneulaa kädessä ja polkemaan ompelukonetta. Miksi ostaisin kaupasta uuden lasten talvihaalarin kun tuttavalta saatu, yhdellä lapsella käytössä ollut on täysin toimiva, lukuunottamatta rikkinäistä taskun vetoketjua?

Kun kotiin ei hankita mitään turhaa, tarpeettomat tavarat laitetaan edelleen kiertoon, huolehditaan kierrätyksestä ja pestään vaatteet ekologisesti ja järkevästi, voidaan lapsiperheessäkin elää hyvällä vihreällä omallatunnolla - vaikka niitä iänikuisia muovileluja tuntuukin nurkissa pyörivän joskus aivan liikaa.