Tänä yönä vuosi jälleen vaihtuu. Täyttelin juuri uuteen kalenteriin tärkeät päivämäärät - synttärit, nimpparit, hääpäivät ja muut jo tiedossaolevat tapahtumat. Muuten kalenteri vielä loistaa tyhjyyttään. Valkoiset sivut kertovat uuden alusta, kuten aina kun vuosi vaihtuu. "Aloitetaas alusta," tokaistaan uutena vuotena ja pidetään tipatonta tammikuuta tai karistetaan kiloja kuntosalilla.
Mitä jos tehtäisiin vuodesta 2011 entistä vihreämpi? Aloitetaan uusi vuosi entistä ekologisemmin ja vastuullisemmin, tehdään oma osamme ympäristön hyväksi ja vielä vähän toistenkin osasta.
Itse voisin luvata jatkaa entistä uutterammin kierrätystä - perheeseen ollaan hankkimassa kevään korvalla pikakompostori - ja paneutua lähi- ja luomuruokaan. Sormet jo syyhyävät kasvimaan suuntaan vaikka pihaa vielä koristavat parimetriset lumivallit. Ensi vuonna meillä syödään entistä terveellisemmin ja ekologisemmin, ja paljon oman maan satoa.
Voisin jälleen myös ryhtyä roska päivässä -hankkeeseen. Kun esikoiseni tykkäsi vedellä monen tunnin päiväunia ulkosalla ja meillä oli silloin koira, niin ulkoilin jatkuvasti lähimaastossa vauvanvaunut yhdessä kädessä ja talutushihna toisessa. Vaunujen alle olin asetellut muovipussin, johon keräsin maasta löytyviä roskia - einesten käärepapereita, metallitölkkejä, mäyräkoirien pahvipakkauksia, lasinsiruja ja muuta roinaa. Pullot ja tölkit kiikutin kauppaan ja sentit pudotin vauvan säästöpossuun. Kunhan tämä pikkukakkonen muuttaa masusta kotiin ja pakkaset hieman hellittävät niin ryhdyn taas tarmolla siivoamaan kävelypolkujen reunoja hiukkasen verran siistimmäksi.
Mielelläni myös luopuisin kaikesta turhasta. Haaveilen kevätsiivouksesta, jolloin ehtisin käydä kaikki pursuavat kaapit ja kasat läpi ja kiikuttaa kirpputorille kaikki, mitä en oikeasti tarvitse. Terve mieli lepää terveessä kodissa kun kaikki pölyä keräävät turhakkeet saataisiin pois nurkista. Helpompaa kuitenkin kuin vanhasta luopuminen on sen lupaaminen, etten enää hanki mitään, mitä en varmasti tarvitse. Se voisi olla tärkein uuden vuoden lupaukseni.
Mitä sinä lupaat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti