Colin Beavinin kirja Ekovuosi Manhattanilla (No Impact Man, 2009) kertoo samantyylisen tarinan kuin John Websterin elokuva Katastrofin aineksia (2008). Websterin leffassa espoolainen elokuvantekijä houkutteli perheensä elämään vuoden ilman öljyä – siis ilman autoa tai esimerkiksi muovisia tai muoviin pakattuja tavaroita.
Beavin meni askeleen hieman pidemmälle ja puhui perheensä ympäri elämään vuoden niin, että kuormittaisi ympäristöään mahdollisimman vähän. Manhattanilla asuva kolmihenkinen perhe opetteli ensin elämään tuottamatta jätteitä, sitten kulkemaan ilman että tuottaisi hiilidioksidipäästöjä (tähän Beavin laski mukaan esimerkiksi hissin tai julkisen liikenteen käytön), sitten syömään ilmastoystävällistä ruokaa ja lopuksi elämään ilman sähköä sekä kuluttamaan tavoilla, joilla olisi mahdollisimman vähän ympäristövaikutuksia. Hän myös keksi keinoja, joilla pystyisi tekemään ympäristölle hyvää ja siten tasapainottamaan niitä kielteisiä ympäristövaikutuksia, joita hän ei voinut eliminoida.
Beavanilla on useita oivalluksia kun hän luotsaa perhettään vuoden ajan tekemään ekologisia valintoja. Keskiluokkaisella perheellä on paljon työtä tottuakseen kokonaan uudenlaiseen elämäntapaan, johon ei enää kuulu televisio, noutoruoka tai vessapaperi. Beavin kuitenkin haluaa vaikuttaa ympäristöönsä niin paljon, että on valmis tekemään uhrauksia omassa elämässään.
Aikaisemmin kirjoitin itse siitä, miten kiire usein estää meitä tekemästä ekologisia valintoja. Beavin kirjoittaa lähes samasta asiasta mutta yhdistää ekologisten valintojen tekemättä jättämisen mukavuudenhaluun. Hänellä oli pysäyttävä ajatus: se, mikä hänelle on mukavaa (tai kätevää, esimerkiksi pizzapalan ostaminen kun on nälkä) on maailman kaikille muille ihmisille epämukavaa (koska ympäristömme kärsii hänen ostamastaan pizzapalasta).
Beavin myös tuomitsee kertakäyttökulttuurin ja kyseenalaistaa koko kulutuskulttuurimme. Hänen perheensä teki tietoisen päätöksen olla ostamatta mitään uutta koko vuoden aikana. Yksi hänen keskeisistä ajatuksistaan onkin tämä: ”kun vedän viimeisen henkäykseni, toivonko, että minulla olisi ollut enemmän tavaraa?” Monet Beavinin ajatuksista panevat miettimään omiakin elämänarvojaan.
Beavin meni askeleen hieman pidemmälle ja puhui perheensä ympäri elämään vuoden niin, että kuormittaisi ympäristöään mahdollisimman vähän. Manhattanilla asuva kolmihenkinen perhe opetteli ensin elämään tuottamatta jätteitä, sitten kulkemaan ilman että tuottaisi hiilidioksidipäästöjä (tähän Beavin laski mukaan esimerkiksi hissin tai julkisen liikenteen käytön), sitten syömään ilmastoystävällistä ruokaa ja lopuksi elämään ilman sähköä sekä kuluttamaan tavoilla, joilla olisi mahdollisimman vähän ympäristövaikutuksia. Hän myös keksi keinoja, joilla pystyisi tekemään ympäristölle hyvää ja siten tasapainottamaan niitä kielteisiä ympäristövaikutuksia, joita hän ei voinut eliminoida.
Beavanilla on useita oivalluksia kun hän luotsaa perhettään vuoden ajan tekemään ekologisia valintoja. Keskiluokkaisella perheellä on paljon työtä tottuakseen kokonaan uudenlaiseen elämäntapaan, johon ei enää kuulu televisio, noutoruoka tai vessapaperi. Beavin kuitenkin haluaa vaikuttaa ympäristöönsä niin paljon, että on valmis tekemään uhrauksia omassa elämässään.
Aikaisemmin kirjoitin itse siitä, miten kiire usein estää meitä tekemästä ekologisia valintoja. Beavin kirjoittaa lähes samasta asiasta mutta yhdistää ekologisten valintojen tekemättä jättämisen mukavuudenhaluun. Hänellä oli pysäyttävä ajatus: se, mikä hänelle on mukavaa (tai kätevää, esimerkiksi pizzapalan ostaminen kun on nälkä) on maailman kaikille muille ihmisille epämukavaa (koska ympäristömme kärsii hänen ostamastaan pizzapalasta).
Beavin myös tuomitsee kertakäyttökulttuurin ja kyseenalaistaa koko kulutuskulttuurimme. Hänen perheensä teki tietoisen päätöksen olla ostamatta mitään uutta koko vuoden aikana. Yksi hänen keskeisistä ajatuksistaan onkin tämä: ”kun vedän viimeisen henkäykseni, toivonko, että minulla olisi ollut enemmän tavaraa?” Monet Beavinin ajatuksista panevat miettimään omiakin elämänarvojaan.
Vuoden aikana Beavin opettelee nauttimaan uusista asioista. Perhe pyöräilee uusiin paikkoihin ympäri Manhattania, kutsuu ystäviä kasvis- ja lähiruokapäivällisille ja viettää paljon enemmän aikaa yhdessä. Pimeän tultua he sytyttävät kynttilöitä ja keskustelevat – aikaisemmin he olivat seurustelleet paljon enemmän television kanssa kuin keskenään. Kun sähköt on katkaistu eikä telkkariin tai jalkalamppuun tule virtaa, ihminen keksii pakostakin uudenlaisia tapoja viihdyttää itseään.
Innostuin Beavinin teoksesta valtavasti. Hänen kirjassaan vilahteli useita muitakin esimerkkejä ihmisistä, jotka tekevät vuoden mittaisia kokeiluja – yksi pariskunta päätti syödä vuoden ajan pelkästään lähiruokaa, siis 160 kilometrin säteellä tuotettua ruokaa, ja eräs nainen päätti olla ostamatta yhtään mitään kokonaiseen vuoteen ja pärjätä ainoastaan sillä, mitä hänellä jo oli. Nämä kirjat on kaivettava seuraavaksi esiin.
Jäin myös itse miettimään sitä, miten paljon olisin valmis muuttamaan omaa elämääni vuoden ajaksi, edes kokeilumielessä. Pystyisinkö elämään vuoden ilman autoa? Entä elämään pelkällä kasvisruoalla? Tai edes puolittamaan veden- ja sähkönkulutukseni vuoden ajaksi? Millaisen haasteen olisin itse valmis ottamaan vastaan?
Innostuin Beavinin teoksesta valtavasti. Hänen kirjassaan vilahteli useita muitakin esimerkkejä ihmisistä, jotka tekevät vuoden mittaisia kokeiluja – yksi pariskunta päätti syödä vuoden ajan pelkästään lähiruokaa, siis 160 kilometrin säteellä tuotettua ruokaa, ja eräs nainen päätti olla ostamatta yhtään mitään kokonaiseen vuoteen ja pärjätä ainoastaan sillä, mitä hänellä jo oli. Nämä kirjat on kaivettava seuraavaksi esiin.
Jäin myös itse miettimään sitä, miten paljon olisin valmis muuttamaan omaa elämääni vuoden ajaksi, edes kokeilumielessä. Pystyisinkö elämään vuoden ilman autoa? Entä elämään pelkällä kasvisruoalla? Tai edes puolittamaan veden- ja sähkönkulutukseni vuoden ajaksi? Millaisen haasteen olisin itse valmis ottamaan vastaan?
Colin Beavinin blogi No Impact Man löytyy osoitteesta http://noimpactman.typepad.com/.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti