ÄOM - Älä osta mitään -päivää vietetään vuosittain marraskuussa. Kampanjan tarkoituksena on saada kuluttajat miettimään arkisia ostopäätöksiä ja niiden vaikutuksia ympäristöömme.
Colin Beavinin kirjasta Ekovuosi Manhattanilla innostuneena halusin itsekin tehdä jonkin ekokokeen. Viimeisillään raskaana ollessa, huonovointisena ja flunssaisena en kuitenkaan halunnut aloittaa millään hard core -testillä, joten valitsin itselleni Älä osta mitään -viikon. Sen täytyi tapahtua ex tempore, koska muutenhan olisi helppoa huijata ja ostaa kuukauden ruokatavarat pakastimeen.
Niinpä eräänä lumisena tiistaipäivänä päätin olla ostamatta mitään viikkoon. Olimme käyneet lauantaina ruokaostoksilla ja ostaneet 60 eurolla maitoa, piimää, leipää, banaania, rahkaa, kermaa, kermaviiliä, creme fraichea, runebergintorttuja ja pullapitkoa vieraille, juustoa, jogurttia ja lauantain kunniaksi irtokarkkeja ja suklaata. Aika vähän "oikeita" ruokatarpeita mutta jääkaapin juuresosastolta ja pakastimesta löytyi sen verran tarvikkeita että emmeköhän yhden viikon aina pärjäisi.
Lauantaina olin valmistanut ison padallisen chili con carnea hirvenlihasta, jota popsimme viikonlopun ja alkuviikon. Tiistaina tein pastaa pinaatti-feta-auringonkuivattutomaatti -kastikkeella. Keskiviikkona tein taaperolle pienen perunamuussin ja sulatin pakkasesta kasviscurrya sen seuraksi; aikuiset söivät pastan rippeitä. Leipä rupesi loppumaan, joten paistoin pari pellillistä sämpylöitä, joista pakastin osan. Torstaina kaivoin pakastimesta pussillisen kasvispyöryköitä ja valmistin niiden seuraksi couscousia, kermaviilikastiketta ja porkkanaraastetta. Perjantaina taapero ja minä söimme loput pyörykät ja mies sai lounasevääksi pakastimesta sulatetun tomaattisen hirvipadan ja riisiä. Iltapuurot valmistin joka päivä veteen säännöstelläkseni maitoa - kuiva-ainekaapissa oli kyllä pari purkkia hyla-maitoa pahan päivän varalle mutta yritin pärjätä taaperolle juotavaksi tarkoitetulla luomumaidolla mahdollisimman pitkälle. Puurojen seuraksi tein mehukeittoa, toisen mansikoista ja toisen mustikka-vadelma -sekoituksesta.
Teknisesti olisimme voineet mennä ruokaostoksille lauantaina, jolloin edellisestä ostosreissusta olisi kulunut tasan viikko, mutta olin koukussa. Miten pitkään pärjäisin käymättä kaupassa? Kahvia ja teetä oli kaapissa yllinkyllin, hiutaleita ja ryynejä puuroja varten, jauhoja leivontaan, perunoita, porkkanoita ja lanttua ainakin parille aterialle... Jatkoin siis ekokokeilua edelleen.
Lauantaina löysin pari purkkia säilyketomaatteja ja tein niistä ja creme fraichesta tomaattikeiton. Maito loppui ja taapero siirtyi hyla-maitoon. Sunnuntaina herkuttelimme veteen keitetyllä kalakeitolla; pakastimesta löytyi kalakuutioita mutta ilman kermaa keitto kylläkin oli vähän vesitetyn makuista. Upposi kuitenkin. Sämpylät loppuivat, joten pyöräytin yläasteen kotitaloustuntien oppien mukaisesti teeleipiä - nopeita, helppoja mutta huonostisäilyviä. Maanantaina keitin pienen (perunoiden ja porkkanoiden vähyydestä johtuen) hirvenlihakeiton ja paistoin lisää teeleipiä. Jääkaappi alkoi ammottaa tyhjyyttään, ja mies alkoi valittaa. Yritin tsempata perhettä jatkamaan vielä vähän aikaa ja kaivoin kuiva-ainekaapista joululta jääneitä pipareita. Seuraavana päivänä vessapaperi loppui, ja siihen tyssäsi myös ekokokeiluni. Itseltäni olisin voinut vaikka vaatiakin vaihtoehtoisia tapoja pepun pyyhkimiseen mutta rajansa kaikella perheenjäsenten suhteen.
Taapersin siis jälleen lumituiskussa kauppaan ja tankkasin vessapaperia, maitoa, leipää, perunoita, porkkanoita, juustoa ja kermaa. Näillä pötkisi taas pitkälle.
Noiden puolentoista viikon aikana saavutin sen, mitä olin toivonutkin: huomasin, että ihminen pärjää hyvin sillä, mitä hänellä jo on. Pakastin tyhjeni hienosti ja nyt vain odottelen kovempia pakkasia, että voin vihdoin sulattaa sen. Jääkaappiin tuli tilaa ja pinnat oli helppo putsata. Kuiva-ainekaapin sisältö tuli syynättyä tarkkaan ja käytettyä niitä tarvikkeita, joiden viimeinen eräpäivä oli lähestymässä. Rahaa ja aikaa säästyi, kun ei tullut käytyä ruokakaupassa. Ja seuraavalla ostoskerralla mietin varmasti tarkemmin, mitä oikeasti tarvitsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti