Reilu meininki

Maailma ei aina ole reilu. Silti sitä voi muuttaa "ostos kerrallaan", kuten Reilun kaupan edistämisyhdistyksen slogan kuuluu.

Minä olen ostanut Reilun kaupan tuotteita säännöllisesti parin vuoden ajan. Meillä kulutetaan Reilun kaupan banaaneja, suklaata, kahvia, sokeria ja viiniä. Kotoa löytyy myös pari Reilun kaupan puuvillasta valmistettua paitaa ja kangaskassia. Vuosittain annan Reilun kaupan tuotteita myös joululahjoiksi.

Miksi jokaisen kannattaisi suosia Reilun kaupan tuotteita? Esimerkiksi siksi, että Reilu kauppa parantaa kehitysmaiden viljelijöiden ja työntekijöiden asemaa. He saavat oikeudenmukaisemman korvauksen työstään ja tuotteistaan ja osa Reilun kaupan lisätuloista käytetään paikallisten elinolojen parantamiseen. Lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty, kaikkien tuotteiden alkuperä tiedetään ja tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristömääräyksiä.

Hiljattain Kotiliedessä (23/2010) oli mielenkiintoinen artikkeli malawilaisesta sokerinviljelijä Charitysta, jonka elämä muuttui Reilun kaupan myötä. Reilun kaupan lisällä Charityn kotikylään on hankittu sähköt, porattu kaivoja, rakennettu kunnollisia taloja ja kunnostettu klinikkaa. Lisällä on myös kustannettu lasten koulumaksuja.

Suomessa on myynnissä 1 500 Reilun kaupan tuotetta, joita jokainen suomalainen osti keskimäärin 16,31 eurolla vuonna 2009. Vaikka joskus Reilun kaupan tuote saattaa olla hieman jotain toista tuotetta kalliimpi, se lisä oikeasti muuttaa kehitysmaiden viljelijöiden elinoloja. Siksi minä valitsen reilua.

Lahjonnan vaikeudesta

Joulu on ruokaa

joulu on taikaa

jouluun kuuluu

yhdessä vietettyä aikaa

- ja lahjoja.

Joululahjominen on vaikea laji. On niin monta ihmistä, joita haluaisi muistaa: lähiperhe ja ystävät, päiväkodin aikuiset, työkaverit, naapurit... Jouluun yksinkertaisesti kuuluu lahjojen antaminen, vai osaisitko kuvitella joulua ilman lahjoja? Joulu ilman lahjoja olisi kuin joulu ilman lunta. Tai lanttulaatikkoa. Tai joulutorttuja. Kirjaimellisesti se olisi joulu ilman tonttuja.

Luin kerran hervottoman kolumnin, jossa ruotsalainen ympäristötoimittaja kertoi kuinka nuorena idealistina oli keksinyt mielestään maailman parhaan joululahjaidean: hän antoi läheisilleen lahjaksi kirjastosta lainaamiaan kirjoja. Korttiin hän raapusti toiveen, jossa pyysi lahjansaajoja muistamaan palauttaa kirjansa ajoissa takaisin. Kerrassaan mainiota mainontaa kirjastoille, jotka ovat mitä ekologisimpia paikkoja - mutta siitä lisää myöhemmin.

Lahjontayritysten ei tarvitse olla ihan noin radikaaleja, vaikka niihin voi kuitenkin ottaa myös järjen käteen.

Itse olen päässyt eroon ajatuksesta, että antaisin jotain ihan vain siksi, että on pakko. En osta kiireessä kaupasta ensimmäistä muovitonttua tai piparipurkkia vaan yritän valita lahjat niin, että niissä olisi mukana joku ajatus tai tuottaisivat muuten hyvää ympärilleen.

Naispuolisille kavereille olen jo useamman vuoden ajan antanut Roosa-nauha -tuotteita, jolloin osa tuotosta ohjataan tärkeään asiaan: rintasyöpätutkimukseen.

Toinen hyvä kohde ovat reilun kaupan tuotteet, joita pakkaan useisiin paketteihin tänäkin vuonna. Varsinkin vanhemmat sukulaiset tuntuvat suhtautuvan reilun kaupan tuotteisiin epäillen, joten näin pakkosyötän heille tutustumiseriä. Ehkäpä kynnys ostaa itsekin reilun kaupan tuotteita madaltuisi näin?

Pukinkonttiin sujahtaa myös oman omenapuun hedelmistä teetettyä mehua, kestohedelmäpusseja, joiden tuotto ohjataan Suomen Punaiselle Ristille sekä luomuhiutaleita ja -ryynejä lapsiperheille, joissa tunnetusti kulutetaan paljon puuroa.

Lahjakortit ja liput - aineettomat tuotteet - ovat aina hyviä vaihtoehtoja; tänä jouluna lähin ystäväni saa lipun ensi kesäiseen suurkonserttiin Olympiastadionille, jonne pääsemme yhdessä fiilistelemään 80-lukua.

Lisäksi yritän antaa lahjaksi läheisille jotain sellaista, jonka tiedän menevän tarpeeseen. Vanhempani saavat, jokavuotiseen tapaan, pari purkkia kalanmaksaöljyä, jota käyttävät päivittäin. Mukaan sujahtaa purkillinen maitohappobakteereja tulevaa lomamatkaa varten.

Ihania ideoita saa HSY:n elämyslahja -sivulta, jonne voi vielä lähettää omia vinkkejä joulua ajatellen. Minä lainaan sieltä ainakin piparinpaistotalkoot ja siskoillan.

Pakkaamisen sietämätön vaikeus

Kun on vihdoin ja viimein löytänyt jokaiselle oikeannäköisen lahjan, tulee eteen seuraava este. Miten pakata lahjat mahdollisimman kestävällä tavalla?

Olen useana vuonna laittanut lahjat reilun kaupan puuvillaiseen ostoskassiin sen enempää niitä paketoimatta. Siinä vastaanottaja saa yhden ylimääräisen lahjan kaupan päälle. Kunhan lapset vähän kasvavat niin pääsevät koristelemaan isovanhempien puuvillakassit kangasväreillä ja -tusseilla.

Tänä vuonna osa paketeista kiedotaan paperinkierrätyslaatikosta löytyneisiin kiinankielisiin sanomalehtiin; ne pystyy hyvin viemään takaisin kierrätykseen palveltuaan hyvää tarkoitusta.

Joskus olen askarrellut vanhoista kenkälaatikoista lahjalaatikoita; askartelumaalilla, decoupage-lakalla ja lehdistä leikatuilla kuvilla saa pikkutavaroille sopivia säilytyslaatikoita pidemmäksikin aikaa.

Muistetaan muitakin

Joulu on hyvien tekojen aikaa, yritysmaailmassakin. Useat yritykset lahjoittavat joulukortteihin varatut rahat hyväntekeväisyyteen. Järkevää, sillä massatuotettu joulukortti yrityksen leimalla varustettuna ei välttämättä tuo samanlaista joulufiilistä kuin jonkun läheisen itse askartelema kortti.

Vähävaraisia perheitä muistetaan monella paikkakunnalla; kannattaa seurata paikallislehtien ilmoittelua. Meidänkin kotipaikkakunnallamme järjestetään vuosittain keräys, johon voi lahjoittaa lahjan.

Myös eläimiä on hyvä muistaa pimeimpään vuodenaikaan. Tiedän yhden perheen, joka usein käy lahjoittamassa joulun aikaan rikkinäiset ja tarpeettomiksi käyneet lakanat ja pyyhkeet eläintensuojeluyhdistyksille. Se on hyvä tapa kierrättää turhat tavarat pois nurkista; miten montaa pölyrättiä me oikeasti tarvitsemmekaan?

Tänä vuonna olen lähettämässä oman osani nuttutalkoisiin; neuloin äitini kanssa yhteensä viisi vauvannuttua, jotka saavat uuden kodin Etiopiasta. Lähetystyössä Etiopiassa olevat Pirkko ja Aki Tuppurainen aloittivat nuttutalkoot, jossa kerätään neulottuja vauvanuttuja etiopialaisiin sairaaloihin. Näin kannustetaan paikallisia äitejä synnyttämään sairaalassa. Ihana, kannatettava idea!