Olen aina kannattanut kaikenlaista kierrätystä, niin jätteiden kuin kodinsisustuksen tai oman vaatetuksenkin suhteen. Niin kauan kuin muistan olen kierrellyt kirpputoreja ja huutokauppoja, tehnyt uskomattomia löytöjä ja kantanut kotiin turhakkeitakin. Jos vain voin, yritän hankkia tarvitsemani tavarat käytettyinä.
Myös isoäidin ullakolta voi löytää aarteita. Meidän kotiimme on kannettu maalta esimerkiksi rukki ja vanha rikkinäinen keinutuoli, joka verhoilijalla käynnin jälkeen näyttää paremmalta kuin mikään huonekalukuvastosta saatavilla oleva. Autotallissa odottaa vanha vihreä senkki maalinpoistoa ja kunnostusta; tänä kesänä siitä tulee oiva säilytys- ja tarjoilutaso terassille.
Pahvisia kenkälaatikoita kyselen säännöllisesti tutusta kenkäkaupasta ja käytän niitä lahjojen pakkaamiseen. Uutta maalia pintaan ja decoupage-lakalla kuvioita päälle niin lahjan saaja saa ikään kuin bonuslahjan - säilytysrasian. Tänä talvena hurahdin virkkaukseen ja olen innostunut käyttämään jämälankoja pois nurkista pölyttymästä. Telkkarin ääressä on syntynyt läjä isoäidinruutuja sekä pullonkorkeista tehtyjä pannunalusia.
Viilaaminen, höylääminen ja tuunaaminen on kivaa! Mielikuvitus pääsee valloilleen, saa luoda jotain käsillään ja saa puhtaan ekologisen omantunnon kun keksii käyttöä tavaroille, jotka muuten päätyisivät kaatopaikalle. Lahjoistakin tulee näin uniikkeja. Mitä mieltä muuten olette, onko poliittisesti korrektia antaa ystävälle lahjaksi jotain kirppikseltä hankittua tai omista nurkista esiin kaivettua? Vai pitäisikö lahjan olla alkuperäispakkauksessaan uutuuttaan kiiltelevä?
Kivoja tuunausvinkkejä löytyy esimerkiksi seuraavista kirjoista:
Aija Rouhiainen: Haravasta tavara (2010)
Sanna Vatanen: Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta! (2009)
Anu Harkki: Viritetty (2007)
Itse olen jo alkanut kysellä lähikaupasta isoja suolakurkkupurkkeja lastenhuonetta varten - ohje hauskaan toteemipaaluun löytyy Rouhiaisen kirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti