Joulukuussa julkaistun Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) Foodspill -projektin tutkimuksen mukaan jokainen suomalainen heittää syömäkelpoista ruokaa roskiin keskimäärin 23 kiloa vuodessa. Eniten heitämme menemään vihanneksia, kotiruokaa, maitotuotteita, leipää ja muita viljatuotteita sekä hedelmiä ja marjoja.
Tutkimuksen mukaan ruokajätettä syntyy eniten sinkkunaisten jäljiltä. Syiksi ruoan poisheittämiselle annettiin ruoan pilaantuminen, päiväyksen vanheneminen, lautastähteet sekä liian suuren ruokamäärän valmistaminen.
Haloo!
23 kiloa vuodessa ruokaa roskikseen, yksittäisen kotitalouden kohdalla 50-65 kiloa. Siinä olisi hiilipainonlaskijoille haastetta; ensin pitäisi laskea jokaiselle poisheitetylle kilolle oma tuotantoon ja kuljetukseen kulunut hiilijalanjälkensä, sitten sille, miten kuluttaja saa tuotteet kotiinsa ja valmistaa niistä ruoan, ja lopuksi sille, kun nämä kilot heitetään menemään ja kuljetetaan kaatopaikalle. Minun matikkapääni ei siihen riittäisi.
Miten vaikeaa voi olla ruoan pakastaminen, jatkojalostaminen tai tuunaaminen? Meillä kokataan jatkuvasti isoja vuoallisia ruokaa, jotka pakataan pakastimeen yksittäisinä annoksina. Sitten kun on sellainen päivä, ettei kertakaikkiaan jaksa miettiä illan menyytä, niin jokainen voi kaivaa esille mitä mieli tekee - tonnikalapastaa, karjalanpaistia ja muussia, linssipataa ja riisiä tai vaikkapa kasviscurrya ja pakastevihanneksia.
Panemme pakastimeen myös leipää, jos näyttää siltä ettemme ehdi sitä tuoreena syömään. Jos juustonkannikoita on jäämässä homehtumaan jääkaappiin, ne kannattaa raastaa ja pakastaa; juustoraaste toimii hyvin vaikkapa lämpimien voileipien päällä.
Ruokatähteiden tuunaukseen kannattaa ryhtyä silloin, kun ei halua pakastaa ruokaa myöhempää käyttöä varten. Kovin moni ei halua syödä samaa ruokaa monta päivää peräkkäin, joten mielikuvitus peliin ja tuunaamaan! Tähteeksi jääneestä tomaattikeitosta syntyy vaikkapa pastakastiketta, tai pastakastikkeesta keittoa. Spagetti bolognese maistuu ihan uudelta kun spagetit pätkii pieneksi, latoo uunivuokaan kastikkeen kanssa ja kruunaa paistoksen juustokastikkeella tai -raasteella. Sama toimii perunamuussin ja jauhelihakastikkeen kanssa - kerroksittain vuokaan pakastevihannesten kanssa ja juustoraastetta pinnalle niin taaperot saavat englantilaista lammaspaimenen piirasta, ainakin melkein.
Myös lisukkeita vaihtamalla saa hyvin vaihtelua ruokiin. Kasvissosekeitto maistuu hyvin erilaiselta tarjotaan se sitten raejuuston, krutonkien tai mozzarellan kanssa.
Parasta ennen -päiväys on valmistajan takuu siitä, että tuote säilyy hyvänä avaamattomana ainakin siihen päivään saakka. Minä en vielä ole kohdannut sellaista maitolitraa, joka olisi mennyt vanhaksi pari päivää päiväyksen jälkeen. Jos arveluttaa juoda maitoa sellaisenaan, niin siitä on hyvä pyöräyttää pannukakku tai lettutaikina. Piimärieskaanhan laitetaan oikein mielellään happamaksi mennyttä kermaa tai kermaviiliä - maku vain paranee sen myötä.
Pari viikkoa sitten YLE:n Puoli seitsemän -ohjelmassa kokki Harri Syrjänen tuunasi toimittajan kanssa tähteitä ja loihti vanhentuneesta leivästä, nahistuneista salaatin lehdistä, tomaatista ja juustosta lämpimiä voileipiä. Olen todennut saman: lämpimiin voileipiin voi tunkea lähes mitä vain ja ne aina maistuvat hyviltä. Ainakin kaakaon kanssa tällaisena pakkaspäivänä kuin tänään. Taidanpa tietää, mitä meillä on tarjolla iltapalalla.
perjantai 18. helmikuuta 2011
maanantai 14. helmikuuta 2011
Luomu miehen tiellä pitää
Minä kasvoin lihansyöjäperheessä. Nelihenkinen perheemme kokoontui joka ilta äidin valmistamalle aterialle, joka 90 prosenttisesti koostui liharuoista. Ainoat ”kasvisruoat” taisivat muistaakseni olla kesäkeitto ja erilaiset puurot ja vellit. Muulloin pöytään kannettiin karjalanpaistia ja patapaistia, jauhelihakastiketta ja lihapullia, makkarasoppaa ja uunimakkaraa tai suolalapaa ja merimiespataa. Äitini on erinomainen kokki ja hänelle täytyy nostaa hattua siitä, että työpäivän jälkeen hän jaksoi vielä käydä ruokaostoksilla ja valmistaa aterian perheelle – joka ilta samaan aikaan.
Omassa perheessäni asiat tehdään kuitenkin hieman erilailla. Ensinnäkin päivällisen meillä syö vain taapero. Me aikuiset emme syö kuin yhden lämpimän ruoan päivässä ja pärjäämme illan teekupposella ja parilla voileivällä. Tietysti sekin vaikuttaa, että mies tulee kotiin vasta lähempänä kello seitsemää, joten kello viiden päivällisen voi tyystin unohtaa. Meidän ruokavaliomme myös koostuu enimmäkseen jostain muusta kuin lihasta, ja yhä useammin luomusta.
Luomu [luonnonmukainen tuotanto]
Kiinnostuin luomusta luettuani Nina Colliander-Nymanin ja Maria Riskan kirjoittaman kirjan Oikeaa ruokaa – lapset, ruoka ja terveys (Kirjapaja 2009). Toimittajan ja kotitalous- ja terveystiedon opettajan yhteistyönä tekemä teos on upea tietolähde ruoasta ja sen vaikutuksesta terveyteen, erityisesti lasten terveyteen. Einekset, lisäaineet, kevyttuotteet ja makeiset teilataan, ja niiden tilalle ehdotetaan luomutuotteita sekä aitoa voita ja kermaa.
Samoihin aikoihin kirjaan tutustuessani luomu nousi toden teolla otsikoihin, kun ulkoministeri Stubbin asettama Suomibrändi –valtuuskunta julkisti raporttinsa, jonka yhtenä ajatuksena oli luonnonmukaisen maa- ja elintarviketalouden kehittäminen. Valtuuskunnan mukaan puolet Suomen maataloudesta tulisi olla luomutuotantoa vuoteen 2030 mennessä. (Tehtävä Suomelle: http://www.tehtavasuomelle.fi/)
Vuonna 2009 Suomen maatiloista vain noin 6 prosenttia (4 000 tilaa) olivat luomutiloja. Luomutuotteet ovat edelleen myös marginaalissa; vuonna 2008 vain yksi prosentti kotitalouksien elintarvikeostoista koostui luomutuotteista. Suosituimmat luomutuotteet olivat kananmunat sekä jauhot ja hiutaleet (lähde: Ruokatiedon Luomutiedotus / ACNielsen Kuluttajapaneeli 2006, 2007, 2008.)
Miksi kalliimpi luomutuote olisi sitten parempi vaihtoehto? Erään tutkimuksen mukaan lapsista koostuneen koeryhmän virtsasta löytyi torjunta-ainejäämiä. Jäämät hävisivät, kun koeryhmä muutti ruokavalionsa luonnonmukaiseksi.
Tämä kertoo suoraan siitä, että luonnonmukainen tuotanto on parempi vaihtoehto ihmisille, vesistöille, ilmastolle ja koko elämän monimuotoisuudelle. Luomutuotanto on myrkytöntä ja vähentää lannoitemääriä. Kemiallisten torjunta-aineiden ja keinolannoitteiden käyttö on kiellettyä sekä antibioottien ja lisäaineiden käyttö tarkkaan säänneltyä. Eläintuotannossa on tiukemmat hyvinvointimääräykset; esimerkiksi eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä lajinmukaista käyttäytymistä ja vapaata liikkumista korostetaan luonnonmukaisessa eläintuotannossa.
Colliander-Nymanin ja Riskan teoksen mukaan jotkut luomutuotteet sisältävät enemmän antioksidantteja ja ravintoaineita kuin tavalliset ruoka-aineet. On esimerkiksi arvioitu, että luomumaidossa on jopa 70 prosenttia enemmän ravintoaineita kuin tavallisessa maidossa.
Meidän perheessämme siirryttiin tämän teoksen kahlaamisen jälkeen täysin luomumaitoon. Lisäksi ostamme säännöllisesti myös luomuleipää, -sokeria, -puurohiutaleita, -kananmunia, -kasviksia ja -juustoa. Jos kaupan hyllystä löytyy etsimälleni tuotteelle luomuversio, ei minun tarvitse harkita kahta kertaa. Vaikka tuotteen hinta olisikin kalliimpi niin en jää laskemaan senttejä päässäni - mielestäni terveydelle ei voi laskea hintaa. Ja se, mitä suuhun laitamme, vaikuttaa suoraan terveyteen.
Lisätietoa luomusta sain Kenneth Oker-Blomin teoksesta syö terveellisesti. ajattele ekologisesti (2009). Oker-Blom kirjoittaa terveellisen lähiruoan puolesta ja kehottaa kuluttajia pienentämään ekologista jalanjälkeään. ”Pystymme tekemään asioita oman terveytemme eteen ja samalla auttamaan ympäristöä parantamalla ruokailutottumuksiamme”, hän kirjoittaa. Hänen teesejään ovat kotiruoka, sesonkiajattelu ja ruoan valmistaminen ilman puolivalmisteita tai lisäaineita.
Kirjan mukaan vuonna 2007 Suomessa heitettiin menemään jopa 60 kiloa ruoantähteitä henkeä kohti; yhteensä se tekee jopa 300 000 000 kiloa! Tällainen määrä ruokaa tuntuu jo lompakossammekin – arvioiden mukaan heitämme jopa 20 prosenttia ruokakuluistamme biojätteisiin. Ruoan tuhlaamiseen ja ruoantähteiden tuunaamiseeen palataan kuitenkin myöhemmin.
Sekä Colliander-Nymanin ja Riskan teoksessa että Oker-Blomin kirjassa sivutaan myös suomalaista suoritusyhteiskuntaa ja ajanpuutetta. Oker-Blom kirjoittaakin, että ”ainoa asia, josta meillä kehittyneessä yhteiskunnassamme on puutetta, on AIKA!” Kirjoittajat patistavat perheitä viettämään enemmän aikaa yhdessä, syömään yhdessä ja valmistamaan ruokaa yhdessä.
Onneksi on viikonloput. Silloin meilläkin tehdään isoimmat ruokaostokset, valmistetaan ruokaa yhdessä, istutaan pitkään ruokapöydässä ja nautitaan luomusti ja reilusti.
Lisätietoa luomusta löytyy esimerkiksi seuraavilta sivustoilta:
Luomuliitto: http://www.luomu-liitto.fi/
Ruokatieto.fi – luomua tilastoissa: http://www.ruokatieto.fi/Suomeksi/Ruokafaktaa/Luomua_tilastoissa
Omassa perheessäni asiat tehdään kuitenkin hieman erilailla. Ensinnäkin päivällisen meillä syö vain taapero. Me aikuiset emme syö kuin yhden lämpimän ruoan päivässä ja pärjäämme illan teekupposella ja parilla voileivällä. Tietysti sekin vaikuttaa, että mies tulee kotiin vasta lähempänä kello seitsemää, joten kello viiden päivällisen voi tyystin unohtaa. Meidän ruokavaliomme myös koostuu enimmäkseen jostain muusta kuin lihasta, ja yhä useammin luomusta.
Luomu [luonnonmukainen tuotanto]
Kiinnostuin luomusta luettuani Nina Colliander-Nymanin ja Maria Riskan kirjoittaman kirjan Oikeaa ruokaa – lapset, ruoka ja terveys (Kirjapaja 2009). Toimittajan ja kotitalous- ja terveystiedon opettajan yhteistyönä tekemä teos on upea tietolähde ruoasta ja sen vaikutuksesta terveyteen, erityisesti lasten terveyteen. Einekset, lisäaineet, kevyttuotteet ja makeiset teilataan, ja niiden tilalle ehdotetaan luomutuotteita sekä aitoa voita ja kermaa.
Samoihin aikoihin kirjaan tutustuessani luomu nousi toden teolla otsikoihin, kun ulkoministeri Stubbin asettama Suomibrändi –valtuuskunta julkisti raporttinsa, jonka yhtenä ajatuksena oli luonnonmukaisen maa- ja elintarviketalouden kehittäminen. Valtuuskunnan mukaan puolet Suomen maataloudesta tulisi olla luomutuotantoa vuoteen 2030 mennessä. (Tehtävä Suomelle: http://www.tehtavasuomelle.fi/)
Vuonna 2009 Suomen maatiloista vain noin 6 prosenttia (4 000 tilaa) olivat luomutiloja. Luomutuotteet ovat edelleen myös marginaalissa; vuonna 2008 vain yksi prosentti kotitalouksien elintarvikeostoista koostui luomutuotteista. Suosituimmat luomutuotteet olivat kananmunat sekä jauhot ja hiutaleet (lähde: Ruokatiedon Luomutiedotus / ACNielsen Kuluttajapaneeli 2006, 2007, 2008.)
Miksi kalliimpi luomutuote olisi sitten parempi vaihtoehto? Erään tutkimuksen mukaan lapsista koostuneen koeryhmän virtsasta löytyi torjunta-ainejäämiä. Jäämät hävisivät, kun koeryhmä muutti ruokavalionsa luonnonmukaiseksi.
Tämä kertoo suoraan siitä, että luonnonmukainen tuotanto on parempi vaihtoehto ihmisille, vesistöille, ilmastolle ja koko elämän monimuotoisuudelle. Luomutuotanto on myrkytöntä ja vähentää lannoitemääriä. Kemiallisten torjunta-aineiden ja keinolannoitteiden käyttö on kiellettyä sekä antibioottien ja lisäaineiden käyttö tarkkaan säänneltyä. Eläintuotannossa on tiukemmat hyvinvointimääräykset; esimerkiksi eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä lajinmukaista käyttäytymistä ja vapaata liikkumista korostetaan luonnonmukaisessa eläintuotannossa.
Colliander-Nymanin ja Riskan teoksen mukaan jotkut luomutuotteet sisältävät enemmän antioksidantteja ja ravintoaineita kuin tavalliset ruoka-aineet. On esimerkiksi arvioitu, että luomumaidossa on jopa 70 prosenttia enemmän ravintoaineita kuin tavallisessa maidossa.
Meidän perheessämme siirryttiin tämän teoksen kahlaamisen jälkeen täysin luomumaitoon. Lisäksi ostamme säännöllisesti myös luomuleipää, -sokeria, -puurohiutaleita, -kananmunia, -kasviksia ja -juustoa. Jos kaupan hyllystä löytyy etsimälleni tuotteelle luomuversio, ei minun tarvitse harkita kahta kertaa. Vaikka tuotteen hinta olisikin kalliimpi niin en jää laskemaan senttejä päässäni - mielestäni terveydelle ei voi laskea hintaa. Ja se, mitä suuhun laitamme, vaikuttaa suoraan terveyteen.
Lisätietoa luomusta sain Kenneth Oker-Blomin teoksesta syö terveellisesti. ajattele ekologisesti (2009). Oker-Blom kirjoittaa terveellisen lähiruoan puolesta ja kehottaa kuluttajia pienentämään ekologista jalanjälkeään. ”Pystymme tekemään asioita oman terveytemme eteen ja samalla auttamaan ympäristöä parantamalla ruokailutottumuksiamme”, hän kirjoittaa. Hänen teesejään ovat kotiruoka, sesonkiajattelu ja ruoan valmistaminen ilman puolivalmisteita tai lisäaineita.
Kirjan mukaan vuonna 2007 Suomessa heitettiin menemään jopa 60 kiloa ruoantähteitä henkeä kohti; yhteensä se tekee jopa 300 000 000 kiloa! Tällainen määrä ruokaa tuntuu jo lompakossammekin – arvioiden mukaan heitämme jopa 20 prosenttia ruokakuluistamme biojätteisiin. Ruoan tuhlaamiseen ja ruoantähteiden tuunaamiseeen palataan kuitenkin myöhemmin.
Sekä Colliander-Nymanin ja Riskan teoksessa että Oker-Blomin kirjassa sivutaan myös suomalaista suoritusyhteiskuntaa ja ajanpuutetta. Oker-Blom kirjoittaakin, että ”ainoa asia, josta meillä kehittyneessä yhteiskunnassamme on puutetta, on AIKA!” Kirjoittajat patistavat perheitä viettämään enemmän aikaa yhdessä, syömään yhdessä ja valmistamaan ruokaa yhdessä.
Onneksi on viikonloput. Silloin meilläkin tehdään isoimmat ruokaostokset, valmistetaan ruokaa yhdessä, istutaan pitkään ruokapöydässä ja nautitaan luomusti ja reilusti.
Lisätietoa luomusta löytyy esimerkiksi seuraavilta sivustoilta:
Luomuliitto: http://www.luomu-liitto.fi/
Ruokatieto.fi – luomua tilastoissa: http://www.ruokatieto.fi/Suomeksi/Ruokafaktaa/Luomua_tilastoissa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)