Olen kirjoittanut ruoasta paljon – sen syömisestä ja syömättä jättämisestä, kasvattamisesta ja kylvämisestä, lähi- ja luomuruoasta sekä sen poisheittämisestä. Ruoka vaikuttaakin meidän ekologiseen jalanjälkeemme paljon, sillä jopa yksi neljäsosa kotitalouksien hiilidioksidipäästöistä on peräisin ruoasta. Siksi siitä pitääkin puhua, tai siis minun kohdallani lähinnä kirjoittaa.
Joillekin ruoka merkitsee elämyksiä, toisille terveyttä, joillekin kurinalaisuutta. Oma suhtautumiseni ruokaan on vaihdellut paljonkin. Olen kokeillut dieettejä, paastoa, karkkilakkoa ja kaalisoppaa. Useimmiten ruoka on vain täyttänyt tehtävänsä ja vatsani. Nykyisin suhtaudun ruokaan kunnioittavasti ja etsin jatkuvasti tietoa siitä, millainen ruoka olisi parasta sekä ihmiselle että ympäristölle.
Omasta ruokavaliostani tuli lähes huomaamatta hyvin kasvispainotteinen; jostain syystä lihan syönti ei vain enää tuntunut hyvältä. Syön liharuokia edelleen silloin tällöin mutta kotioloissa hyvin harvoin. Kasvisruokailun lisäksi minua alkoi kiinnostaa veganismi, siis se ruokavalio, jossa jätetään kaikki eläinkunnasta peräisin olevat tuotteet ruokavalion ja kulutuksen ulkopuolelle. Millaista olisi elää viikko vegaanina?
Normaali päivittäinen ruokailuni sujuu suurin piirtein näin:
Aamulla kuppi kahvia mustana, pari viipaletta leipää oivariinin ja juuston kera sekä maustamattomasta jogurtista ja pakastemarjoista valmistettu smoothie. Joskus kulhollinen mysliä jogurtin tai maidon kanssa, joskus puuroa, joskus hedelmiä.
Lounaalla yleensä kasvisruokaa, kuten kasviscurrya tai linssipataa riisin kera tai pinaatti- tai kasvissosekeitto sekä leipää. Juomaksi maitoa.
Välipalalla kuppi vihreää teetä ja pakastimesta kaivettua pullaa tai keksi.
Iltapalalla pari palaa leipää oivariinin ja juuston kera, lasi mehua tai maitoa tai kuppi teetä.
Veganismiin siirtyminen viikon ajaksi ei siis olisi kovinkaan suuri muutos. Isoin haaste tulisi olemaan maitotuotteiden välttäminen, sillä tunnustaudun niiden suurkuluttajaksi. Maitoa kuluu joskus litrakin päivässä, jogurttia ja rahkaa päivittäin ja juustoa on pakko saada leivälle. Puurot keitän maitoon ja keitot suurustan ruokakermalla. Kasviscurryyn ja linssipataan lisään halloumia tai fetaa ja tomaattikeiton syön mozzarellan kera.
Täytyy kuitenkin keksiä vaihtoehtoja maitotuotteille. Aloitan tiedonkeruun netistä.
Vegaaniliiton (http://www.vegaaniliitto.fi/) sivuilta löytyy kattavasti tietoa veganismista, niin ruoasta kuin veganismin eettisistä kannustimistakin. Sivuilta löytyy reseptejä ja vinkkejä; vegaanin on esimerkiksi huolehdittava B12-vitamiinin saannista. Sivujen mukaan ilman maitotuotteita pystyy elämään. Samperi.
Terveyskirjaston veganismia (http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00027) käsittelevä artikkeli sen sijaan suhtautuu veganismiin varovaisesti. Kirjoittaja kutsuu veganismia ”äärimmäiseksi kasvisruokavalioksi” jonka ”käyttäjän on syytä tarkkailla joidenkin ravintoaineiden saantia puutoksen vaaran takia.” Kokeiluni on määrä kestää vain viikon, joten ehkä olen turvassa.
Joulukuussa 2011 olen lopettanut imettämisen, joten uskaltaudun viikon mittaiselle ekokokeilulle. Pois jäävät maitotuotteet, liha, kala ja kananmuna, hunaja sekä liivatteet. Etukäteen arvelen rahkasta ja jogurtista tulevan kynnyskysymyksen.
Kauppareissuihin saan tuhlaantumaan aikaa, kun alan syynätä pienellä präntillä kirjoitettuja tuoteselosteita. Ruokakermojen sijaan lastaan kärryihini kasvirasvasekoitteita, rahkan sijaan soijajogurttia. Oivariini vaihtuu kasvirasvaan. Maitoa korvaamaan kokeilen viikon aikana soijamaitoa, kauramaitoa ja riisimaitoa, joista keskimmäinen vaihtoehto voittaa minun ja taaperon äänet. Juustolle en edes halunnut kokeilla mitään vaihtoehtoista leivänpäällystettä, sillä jotkut asiat vain ovat pyhiä. Sen sijaan ladoin leivälleni hummusta tai guacamolea sekä tuoreita kasviksia.
En kokenut ruokavalioni muuttuvan radikaalisti viikon aikana. Pahimmat pettymykset olivat kahvitteluun aikaisemmin kuuluneet herkut, kuten maitoon leivottu pulla tai pari palaa maitosuklaata, tosin ovatpahan nekin herkut poissa vyötäisiltä. Napostelin kahvin kylkiäisinä pähkinöitä ja siemeniä ja välillä korvasin iltapäiväkahvin pelkällä hedelmällä.
Jo ensimmäisen päivän jälkeen tunsin itseni terveemmäksi. Verisuonet tuntuivat tykkäävän uudesta ruokavaliosta, samoin vatsa. Luuntiheyden tila sen sijaan huoletti minua; miten kalsiumiin tottunut luustoni kestäisi tällaista ruokavaliota pidemmän päälle? Latoessani ruokaostoksia kassahihnalle ja tarkastellessani kauppareissun antia tunsin kuitenkin salaista ylpeyttä: katsokaa nyt, kanssakuluttajat, tässä pelastetaan maailmaa ja omaa henkistä ja ruumiillista hyvinvointia!
Miten tästä sitten eteenpäin? Ilman lihaa ja kalaa pystyn elämään, ja jatkossa aion vähentää myös maitotuotteiden kulutusta. Joka-aamuisesta juustosiivusta tai jokaviikkoisesta mustikkarahkasta en kuitenkaan aio lopullisesti luopua. Kohtuus kaikessa.
