Puoli vuotta on vierähtänyt.
Kun aloitin kirjoittaa tätä blogia, esitin itselleni haasteen: äitiyslomalla kahden lapsen kanssa puuhastellessani yrittäisin tutkia maailmanparantamiseen liittyviä asioita, tehdä ekokokeiluja ja pohtia, mitä yksilö voi tehdä luodakseen paremman maailman lapsilleen. Kesä kuitenkin meni niin tiiviisti lapsia ja niitä maailmankuuluja taimia kasvatellessa että blogin pito unohtui.
Maailmanparantaminen on kuitenkin jatkunut. Lähiruoka on rulettanut meidän perheessämme: kasvimaalta korjattiin hervoton kesäkurpitsasato, viini- ja tyrnimarjoista keiteltiin talven mehut ja pakastin pullistelee mustikoista ja sienistä. Vuosi sitten istutetut yrtit, joita luulin yksivuotisiksi, innostuivat kasvamaan niin, että erilaiset purkit ja purnukat ovat nyt täynnä yrttiteeaineksia. Itse olen viimeisen puolen vuoden aikana siirtynyt lähes kokonaan kasvisruokailijaksi.
Lämpökompostoria en sitten ehtinyt hankkia vaan ne rahat menivät uuteen polkupyörään - onneksi sekin on suht ekologinen hankinta. Taloon asennettiin ilmalämpöpumppu ja myin loput äitiysvaatteeni kirpputorilla. Jonkinlaisilla maalaisjärjen mittareilla maailmanparantamisen saldo on ehkä plussan puolella.
Mitäpä seuraavaksi? Äitiysloma jatkuu, ja sen lisäksi palailen koulunpenkille suorittamaan aineopintoja. Syystyöt odottavat kasvimaalla, ja kirjastosta lainatut kasvisruokakirjat houkuttelevat kokeilemaan uusia reseptejä. Mieli on täynnä uusia ideoita ja suunnitelmia - kuten aina syksyisin - ja tämä lainassa oleva maailmammekin näyttää aina vaan valoisammalta. Tästä on hyvä jatkaa syksyä kohti. Hyvää syyskuuta!
